Mä olen ihan myyty geokätköille! En ollut aiemmin kuullut moisesta mutta nyt pääsin ihan konkreettisesti tutustumaan siihen täällä maalla. Siihen menisi helposti koko päivä, harmi että pimeä tulee niin nopeasti tällein talvella, muuten oltaisiin varmaan 24 tuntia etsitty kätköjä.
Löydettiin kaksi kätköä mutta kolmatta viimeistä ei, vaikka kuinka katsottiin ja etsittiin jokainen pieni kolo... Paikka oli merenrannan lähellä inttialueella, näköalatornin luona ja siellä TUULI ihan jumalattomasti, koirat jäätyi ja kaikki jäätyi... Oli pakko luovuttaa. Mutta viimeistään ensi kesänä mä sen löydän!
Koirat olivat mukana jokaisella kätköllä ja kaikessa muussakin. Koko viikonloppuna ei ollut kuin -5 astetta pakkasta, joten ei koiriakaan haitannut pakkaset sen kummemmin (paitsi vikalla kätköllä). Päästiin lisäksi lenkkeilemään ja ulkoilemaan leluvieheen kanssa (keppi jonka päässä naru, jossa kiinni lelu) pojat tykkäs siitä leikistä ja saivat koko kylän koirat omalla metelillään haukkumaan.
Siis mikä munankuori? Miksi kaikki nauraa?
Maalla tuntuu, että aika pysähtää ja on niin rauhallista. Ei ole kiire minnekkään ja voi vaan tehdä sitä mitä haluaa sekä syödä mitä haluaa. Nimimerkkillä kahden karkkipussin tuhoaja.
Tylsä pilvinen sää ei yhtään haitannut viikonlopun menoa.
Pieni väsähtänyt kätköilijä sohvan pehmeimmällä paikalla.
Tääl on niin kivaa, kun kokoajan joku antaa huomioo.
Molemmat automatkat meni tosi hyvin, takaisin pääkaupunkiseudulle matkatessa pojat nukkuivat koko 8h matkan toppamanttelit päällänsä. Ei edes Leevi oksentanut kertaakaan! Mä olen niin ylpeä noista mun pojista miten reippaasti olivat! Nyt ovat tosi poikki ja tuhisevat vieressä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti