Meidän molemmat marsupapat täyttivät tässä kuussa 5 Vuotta. Vuosia sitten olin varma että meidän 4 marsun katraasta nämä kaksi olisivat ne ensimmäiset jotka lähtevät sateenkaarisillalle mutta toisin kävi. Late siksi, koska oli hirveä häslääjä, se aina sai itsensä johonkin jumiin tai esimerkiksi kynnen repeämään irti. Kaapo taas oli puolet pienempi kuin marsu poikaset yleensä ovat ja sekin osasi säikäyttää meidät välillä esim. heinän korren työntämällä silmäänsä.
Late ja Kaapo. Vähän karvat pörrösenä vanhoilla päivillä
mutta muuten kuin nuorenakin.
Marsuja meillä tosiaan oli 4 yhteensä. Ne elelivät kaksin kappalein kahdessa häkissä. Tämä siksi, kun aluksi pojat olivat kolmisteen eikä siitä tullut mitään. Kastroin nuorimman eli Veetin ja etsin sille tyttöystävän jonka nimesin Viiviksi.
Veeti ja Viivi lähtivät sateenkaarisillalle noin puolisen vuotta sitten. Veetille tuli syöpäkasvaimia ja se piti päästää kivuistaan. Viivi jäi yksin ja se ikävöi Veetiä. Edes meidän kaksi muuta marsua eivät sen oloa parantunut vaan se laihtui ja oli apaattinen. Päästimme hänetkin parempaan paikkaan... Veeti oli marsuista kaikkein sosiaalisin ja tunnisti oman nimensä. Se aina tervehti minua aamulla ja kun tulin koulusta, se myöskin tuli tutustumaan vieraisiin jos he menivät häkille. Tykkäsimme nimestä ja marsusta niin, että meidän koiramme Leevi on saanut nimensä sen mukaan.
Viivi nuorena joskus kesällä, meidän entisellä pihallamme.
Se on jännä miten siihen marsujen ääntelyyn tottuu ja hetken tuntui tosi oudolta, kun marsukatras väheni.
Onneksi marsut ottivat koirien tulemisen hyvin, eivätkä välitä niistä mitään. Se vähän jännitti, koska olivat tottuneet elämään ilman muita eläimiä... Kaikki on silti mennyt hyvin ja jäljelle jääneet marsupapat välillä nuuhkivat ja tulevat moikkaamaan koiria, kun ovat häkillä. Meidän Leevikoira etenkin oli bestis Laten kanssa, kun itse oli yhtä pieni kokoinen. :)
Marsuista on ollut hirveästi iloa koko niiden olemassa olon ajan. Välillä ajattelin että minulla aina tulisi olemaan marsuja. Kuitenkin koirien tulemisen jälkeen olen ajatellut etten uusia marsuja alkaisi hankkimaan. Tosin nämä kaksi teräspappaa toivottavasti ilahduttavat meidän päiviä vielä jonkin aikaa. Mielellään vuosia.
Papat saivat synttärilahjaksi tietenkin lemppariherkkuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti