Ajattelin kirjoittaa meidän Leevin tarinan. Pienen Leevin sairauskertomus on pitkä. Meidän yhteinen taival on kestänyt vähän yli puolivuotta, mutta silti siihen liittyy paljon huolta ja lääkärikäyntejä. Leevi tuli meille 4 kuukauden iässä. Ennen sitä se oli sairastanut Juvelinis Sellulitiksen. Siitä en osaa kertoa sen enempää, kuin että se on jonkunlainen autoimmuuni sairaus. Kasvattaja kertoi, että huomasi pennun silmien olevan pöhnöttyneen näköiset ja kasvoihin tuli karvaton laikku. Hän oli ravannut eläinlääkäreissä, kunnes sai selville taudin nimen. Leevi söi kortisoonia ja selätti taudin. Joten kuitenkin päädyimme tähän pentuun. En tiedä oliko kohtalo pelissä vai mikä, mutta Leevi tuntui heti "meidän omalta".
Tälläinen Leevi on nykyään. :)
Varasimme Leevin mutta emme voineet vielä ottaa pentua meille, koska lähdimme viikoksi maalle. Koko viikon odotin vain kotiin pääsyä ja Leevin hakemista, unettomia öitä vietettyäni vihdoinkin sen aika tuli ja saimme kotiin pienen karvapallon. Ja nimenomaa pallon. Menimme parin päivän päästä Leevin kanssa laittamaan rokotusta ja saimme eläinlääkäriltä noottia Leevin painosta ja pyöreydestä. Hän kuitenkin sanoi, että voi antaa vähän "anteeksi" kortisooni kuurin takia, se kuulemma kerää nestettä.
Jo ensimmäisen viikon aikana huomasimme ettei kaikki ole Leevillä hyvin. Alkupäivinä se oli todella aggressiivinen Väinöä kohtaan, vaikka Väinö oli itse kiltteys. Äitini meni ensimmäisenä päivänä väliin, kun Leevi hyökkäsi Väinöön kiinni ja äiti sai vuotavan haavan käteensä.
Leevi nukkui ja joi kokoajan. Se oli huonovointisen oloinen ja ei leikkinyt tai kauheasti tutustunut ympäristöönsä. Se oli aivan erinlainen kuin Väinö pienenä. Tästä parisen viikkoa eteenpäin Leevi sai epilepsiakohtauksen, ihan kunnon sellaisen. Tuttavamme oli meillä ja näki kohtauksen, hän osasi heti kertoa sen olevan epileptinen kouristuskohtaus. Eläinlääkäri neuvoi puhelimessa seuraamaan tilannetta. Kuitenkin Leevi tuntui monen viikon ajan vihaiselta, huonovointiselta ja se murisi paljon, joten suuntasimme elänlääkäriin. Siellä otettiin verikokeita ja Leevi kastroitiin eläinlääkärin suosituksesta, kastrointi kuulemma voi pienentää epilepsiakohtauksen riskiä. Verikokeet tulivat nopeasti ja saimme kuulla Leevillä olevan maksavika ja että lisää kokeita otetaan kahden viikon kuluttua. Ruokana saa antaa vain maksavikaisen papanoita.
Tämä kuva on otettu kännykälläni samana päivänä kun Leevi tuli meille.
Sen silmät vuosivat paljon.
Kahden viikon kuluttua otettiin lisää verikokeita. Eläinlääkäri sanoi, ettei muuten ole vakavaa kuin maksa-arvot. Leevin vointi alkoi parantua suunnattomasti uudella ruokavaliolla. Se oli välillä jopa iloinen ja heilutti häntäänsä! Saimme vihdoinkin ihastella koiriemme varovaista yhteistä leikkimistä. Leevi oli kuitenkin edelleen tosi väsynyt ja välillä sai "poissaolokohtauksia". Myöskään kouluttaminen ei onnistunut, pelkästään maahanmenon opettaminen oli tuskaa, murinaa ja mielipahaa. Tällöin meillä kävi ongelmakoirakouluttajakin katsomassa Leeviä. Etsimme koulutus neuvoja ja muutenkin apuja monesta paikasta. Kiitos heille jotka olivat hengessä mukana!
Leevi alkoi jo olemaan enempi tässä maailmassa.
Pojat alkoivat pikkuhiljaa ystävystymään ja Väinö rupesi Leeville tukipylvääksi. Myöskin koirapuistossa Leevi saattoi jo hyväksyä muiden ihmisten silittämisen tai lähestymisen. Se myöskin saattoi jo leikkiä puistossa muiden koirien kanssa. Onneksi oli Väinö, jonka vierellä uskalsi mennä ja kohdata asioita.
Leevi hyväksyi Väinön.
Leevi oli kuitenkin edelleen välillä kipeän ja todella huonovointisen oloinen. Se jaksoi kokoajan paremmin ja nautti elämästä kokoajan enemmän ja enemmän. Se heilutti häntäänsä ja leikki. Joskus saattoi jopa tehdä hepulipyrähdyksiä, mitä ei ollut ikinä ennen tehnyt. Kuitenkin oli se mutta...
Yhtenä päivänä Leevi nousi pedistä ja sen toinen takajalka ei toiminut... Huomattiin saman viikon aikana ettei se sama jalka meinannut pysyä enään vauhdissa mukana. Mentiin taas eläinlääkäriin ja jalat kuvattiin. Sieltä paljastui luutumattomat polvet ja surkastuneet takajalanlihakset (vaikka etujalkojen lihakset olivat normaalit). Toinen polvi ei ollut pahasti jäljessä mutta toisen kanssa jää nähtäväksi, ehtiikö luutua. Tällöin alettiin jo miettiä pienen päästämistä ikiuneen.
Leeviltä otettiin vielä verikokeet, joista paljastuikin korkeat sappihapot. Jos Leevi oli pienessä paastossa, niin sen sappihapot nousevat korkealle. Se selittäisi Leevin huonovointisuuden ja vihasuuden! Ruokaa pitää nyt syöttää vähintään 3krt päivässä, jotta olo pysyy hyvänä.
Maksa-arvojen normaalisoituimisen ja 3krt päivässä syömisen ansiosta, nyt Leevi on kuin eri koira, se on iloinen ja ottaa ilon irti kaikesta mistä voikaan. Siltä löytyy energiaa ja se jaksaa! Leevi on vasta nyt 10kk iässä päässyt kiinni koiranelämään. Pentuaika meni sumussa mutta nyt vihdoin se voi nauttia lenkkeilystä, leikkimisestä, hajuista, kavereista ja kaikesta mahdollisesta. Ennen Leevi ei voinut sietää koskemista, se murisi ja sen mahassa taisi tuntua ikävältä. Nykyään se tulee vierelle ja haluaa syliin ja pyytää rapsutuksia.
Leevi nykyään. Silmät eivät enään oikeastaan vuoda.
Syötän Leeville nilvel ja luu ravinteita kalkkunan seassa, se näyttäisi auttaneen ainakin jollakin tavalla, koska jalka ei ole enään haitannut. Ollaan kovasti myöskin harjoiteltu koulutus juttuja, välillä homma toimii oikein mainiosti, ei enään kuulu murinoita.
Hiiri herran kanssa leikkihetki.
Lenkit on silti välillä hankalia, Leevi pelkää isoja koiria ja niin Väinökin. Leevi kuitenkin on aina innoissaan lähdössä ulos ja lenkilläkin viipottaa innolla menemään.
Melkein joka iltainen näky.
Pojat ovat ylimmät ystävykset, mitä nyt joskus pientä kahinaa. Toivotaan, että Leevi pysyy vielä pitkään hyvässä kunnossa ja meidän luonamme. Aina välillä saan säikähtää, että nytkö on pahentunut tilanne. Esimerkiksi yksi ilta Leevi nuoli sohvalla peittoa ja se oli jo ihan märkä. Kielsin Leeviä mutta ei välittänyt kielloista vaan jatkoi. Työnsin hitaasti kädelläni sitä pois päin peitosta ja ilman varoitusta Leevi puri kättäni. Säikähdin ja kyselin heti ihmisiltä, että mistä saattaisi johtua? Tajusin, että olin illalla antanut Leeville pienen maistiaisen poroa... Luin samana iltana netistä ettei punaista lihaa saisi antaa. Sain huomata miten pieni määrä voi muuttaa Leevin huonovointiseksi, se oli nimittäin seuraavana päivänä taas oma itsensä. Onneksi. Tarkkana saa siis olla.
Seuraavat kontrolli verikokeet ovat 1 vuotiaana ja samalla tarkastetaan polvet, siihen asti joutuu jännätä jalkojen kanssa.
Meidän pieni selviytyjä tyytyväisenä. :)
