Tuttavamme opiskelee jäsenkorjaajaksi ja tuli tekemään meille harjoitustyötä. Samalla hän toi mukanaan tosi pelottavan saksanpaimenkoiransa kaveriksi meidän pojille. Niin kuin arvata saattaa, meidän pojat kiljuivat "ilosta"... Hetken päästä kuitenkin rauhoittuivat ja tottuivat toisiinsa, jopa vähän välillä leikittiinkin. Tekee selkeästi hyvää näille räksyille saada isompikin kaveri kylään.
Järkyn räksyttämisen jälkeen uskalletaan jo tutustua. Ja Leevikin rupesi jo ajattelemaan että tää voiskin olla ihan jees kaveri, vaikka iso onkin.
Väinökin innostui!
Hello, uusi iso kaveri!
Pienen ravaamisen, leikkimisen, ihmettelemisen, haistelemisen ja pullistelemisen jälkeen pojat olivatkin jo ihan väsähtäneet! Ei tarvinnut lähteä toiselle lenkille, kun tämä jo riitti. Saa nähdä kuinka paljon vaikutti poikien isojen koirien pelkoon. Uskon ettei ainakaan vielä hirveästi, mutta ainakin näkevät etteivät kaikki isot koirat ole pahoja. Väinön viime syksyisen koiran hyökkäyksen jälkeen molemmat ovat pelänneet tummia ja isoja koiria.
Unta palloon, oli niin rankka meininki. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti