Ollaan nyt hulluna treenattu ohituksia monta viikkoa. Ei olla kuitenkaan vielä koirakouluun ilmoittauduttu, tosin olen saanut itsekkin treenailtua tosi hyvin. Ja ihme kyllä, me ollaan edistytty! Nyt tulee jo onnistumisia enemmän kuin epäonnistumisia. Epäonnistutaan enään vain silloin, jos vastaan tuleva alkaa räyhäämään tai vastaantulija "haluaa tulla moikkaamaan", vaikka me keskitytään koulutus hetkeen.
Mua niin raivostuttaa nämä epäonnistumiset! Esimerkkeinä kerrottakoon pari epäonnistumista: Pojat ottavat hienosti kontaktia ja ollaan menossa ohi. Mutta vastaantuleva ei siirrä koiraa pois keskeltä tietä! Ja koira tuijottaa paikallaan meidän koiria. Päästään melkein ohi mutta iso koira ylettää haistelemaan poikien takapuolia ja siitähän se raivo ja räksytys irtoaa!
Tänään kävi niin, että pysäytin koirat istumaan ja odottamaan siksi ajaksi, kun iso koira menee ohi. Ja vielä mitä... Omistaja jäi seisomaan koiransa kanssa viereemme ja päästää koiran tulemaan lähelle, ihankuin ajatuksella, että mä tarjoaisin sillekkin koiralle namin!? Ja mitä siitä tulee? No ihan hullua raivoamista Väinöltä ja Leeviltä... Joten aika nopeasti omistaja lähti lätkimään, kun huomasi ettei pienet koirulit olleetkaan valmiita jakamaan namejansa...
Ollaan kuitenkin edistytty hurjasti ja pojat kuuntelevat ihmeen hyvin käskyjä (jos miettii minkälaisia räyhääjiä olivat). Joskus alkavat jo katselemaan minuun päin, kun näkyy jossakin kaukana koira, kuin valmistuakseen namien tulemiseen. :)
Mietin, että laittaisin hihnoihin keltaiset nauhat. Se kuulemma viestittäisi muille lenkkeilijöille, että koulutus on meneillään eikä saisi tulla lähelle tai tervehtiä. Se nauha juttu ei kuitenkaan ole kovin monella tiedossa. Ehkä silti kokeilen, jos vaikka auttaisi tässä ohitusreenissä.
Mä olen niin taitava koira!
Aamupäivällä sitten oltiinkin vanhankylänniemessä Chihuahua tapaamisessa, johonka osallistui n. 15 ihmistä ja 20 koiraa. Meno oli myöskin sen kaltaista! Sinne tuli Keski-Uudenmaan lehti tekemään juttua ja kuvailemaan koiria/menoa. Me ei kuitenkaan jääty enään loppulenkille, kun Leevi väsähti jo kahvilassa ja Väinö ei tykännyt muista uroksista.
Tiedän ettei jotkut urokset vanhemmiten tule toimeen muiden uroksien kanssa, mutten uskonut niin käyvän Väinölle. Viime syksynä tapahtunut toisen koiran hyökkäys muutti Väinöä kovasti... Se tuntuu säikkyvän enemmän ja vahtivan enemmän. Se ei siedä muita uroksia (paitsi Leeviä) lähellään, vaan murisee ja antaa hammasta. Se on silti mamman oma rakas. Meidän vain pitää elää tämän asian kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti